Superkiireisen aamupuuro

Jokainen pienen lapsen äiti tietää, että aamupalan syöminen rauhassa tai edes aamuksi vielä -laskettavana ajankohtana on todellinen haaste. Meillä vauva herää yleensä 7-8 aikaan ja syömisen ja yleisen ihmettelyn jälkeen nukahtaa vielä hetkeksi. Tämä hetki on se, jolloin yritän syödä aamupalan itse. Joskus se onnistuu vallan mainiosti ja ehdin jopa selata päivän lehteä. Joskus taas juuri sillä tulenpalavalla sekunnilla kun olen saanut lautasen nenäni eteen, alkaa armoton parku kuulua pinnasängystä. Toinen haaste liittyy lounaaseen. Sen syöminen saattaa ajoittua ainakin itselläni mihin tahansa klo 11 ja klo 16 välille, riippuen vauvan päivän kulusta. Aamiaisen pitäisi siis pidellä nälkää tarvittaessa iltapäivän puolelle.

Perinteisesti aamupalaani on aina kuulunut voileivät ja kahvia. Joskus köyhänä opiskelijana tutustuin uudelleen kaurapuuroon, jota olin tiukasti väittänyt inhoavani. Opinkin syömään sitä ja opiskelijabudjetti sanoi kiitos. Huomasin kuitenkin, että sitä sai syödä melko paljon että nälkä pysyi loitolla pidempään. Suuren määrän syöminen myös alkoi tökkiä jossain vaiheessa. Siirryttyäni työelämään ja lakattuani olemasta köyhä opiskelija, palasin voileipien pariin. Senkin jälkeen minulla on ollut kausia, tosin lyhyitä sellaisia, jolloin syön puuroa aamuisin.

Nyt vauvan kanssa hoksasin, että voileipien teko voi viedä krittisen paljon aikaa aamulla, eikä parin tunnin päästä havaittu margariinipaketin unohtuminen pöydällekään mieltä ylennä. Päätin siirtyä puuroon, se kun valmistuu nopeammin. Teen siis puuroni mikrossa puhtaasti aikataulullisista syistä. Aloin pohtia ongelmaa, joka muodostuu siitä, ettei puuro pidä nälkää kovin kauaa. Mitä ratkaisuksi? Puuron lisäksi aamupalalla joku hedelmä? Ehkä, ei pidä kovasti sen kummemmin nälkää ja vie taas enemmän aikaa jos pitää kuoria sun muuta. Sitten muistini syövereistä esiin työntyi hatara muistikuva muutaman vuoden takaisesta superdieetistä. Ratkaisu oli löytynyt: raejuustopuuro!

Kuulostaa äkkiseltään ja paperilla aika kamalalta mutta se ei ole sitä, uskokaa pois. Oma aamiaiseni siis on nykyisin tällainen:


Mamamman superpuuro

1dl pikakaurahiutaleita
(pari lusikallista venhäleseitä joukkoon)
2dl vettä
vajaa kourallinen marjoja pakkasesta
noin 1,5dl mehukeittoa
50-100g raejuustoa

Ensin kipataan lautaselle kaurahiutaleet, vesi ja marjat. Mikroon pariksi minuutiksi ja lopuksi sotketaan joukkoon mehukeitto ja raejuusto.

Mikrossa marjat pehmenevät sopivasti joukkoon ja lopussa sekaan lisätyt kylmä mehukeitto ja raejuusto viilentävät puuron sopivan syöntilämpöiseksi, jolloin se on mahdollista lusikoida naamaan ennätysnopeasti. Todella kätevää vaikka huutava vauva kainalossa. Kun puuron tekee veteen, ei koostumuksesta tule turhan liisterimäistä. Raejuusto tuo kumminkin puuroon täyteläisyyttä eikä olemus ole sama kuin tympeällä vesipuurolla. Marjoja ja mehukeittoa vaihtamalla saa tietysti vähän vaihtelua.

Mitäs olette mieltä? Mitä te syötte kiireisinä aamuina aamupalaksi?

Mamamma on täällä!

Hei kaikki!

Tämä blogi on kytenyt ajatuksissani jo pitkään ja vihdoin se on olemassa!
Olen ihan tavallinen pienen pojan äiti ja pohdin päivittäin monia, useimmiten ihan arkisia asioita. Huomaan hakevani päivittäin vastauksia monenlaisiin asioihin netin syövereistä ja samalla saatan törmätä moniin mainioihin vinkkeihin ja ajatuksiin, jotka jäävät hukkaan jo seuraavassa hetkessä. Olen monesti kaivannut paikkaa, josta löytäisin yhä uusia ihan tavalliseen arkeen liittyviä huomioita ja ohjeita. Se paikka on nyt tässä.

Mamamman blogissa käsitellään asioita maan ja taivaan väliltä. Yhtä kaikki, kyse on aivan arkipäiväisistä jutuista. Luvassa on ainakin seuraavia teemoja:

Mamamman talousnurkka - asiaa rahasta
Mamamma testaa - kokeilussa kaikenlaista arkista kuten vaikkapa pesuaineita tai ruokareseptejä
Mamamman asennekoulu - oivalluksia oman pään hallitsemiseksi ja parhaita paloja elämäntaito-oppaista
Mamamma tekee itse - ruokaa, käsitöitä, mitä vaan
Mamamma ja vauva - havaintoja elämästä vauvan kanssa


Tarkoituksenani ei ole päteä tai yrittää esittää asiantuntijaa oikein missään asiassa. Blogin tarkoituksena on kirjata ylös omasta mielestäni hyviä oivalluksia ja arkielämän kiemuroita. Oikeasti en tiedä muotiruokavalioista tai erikoisdieeteistä mitään. Mielestäni parasta ravintoa on ihan tavallinen ruoka. Oikeasti en tiedä lapsen kasvattamisestakaan oikein mitään. Lapseni on nyt blogin alkaessa vasta 7 viikkoa vanha ja kaikki on vielä opettelua. Oikeasti en ole kotitöissä tai ruuanlaitossakaan sen kummempi, mutta uteliaisuudella pääsee jo pitkälle. Oikeasti olen kyllä erityisen etevä talousasioissa. Raha-asioissa lupaan siis jakaa ihan faktaan perustuvaa tietoa.

Toivon lämpimästi, että blogini ilahduttaa teitä kaikkia, jotka sen pariin eksytte.